desnettilogoKauppapuistikko 16 A 50

65100 VAASA

 gsm 040 553 2720 / Raatikainen

gsm 040 553 2721 / Ahopelto

 

Ammatillinen yhdistystoiminta

 

klubien takahuoneista sosiaaliseen mediaan

Avoimuuden vuodet

henkilöverkostoista sosiaaliseen mediaan

Sosiaalisen pääoman käsitteistöstä on johdettavissa yhdistystoiminnan perusluonne: yhteisöllisyys, verkostot, vastavuoroisuus ja osallistuminen sekä luottamus. Yhdistystoimintaan aktiivisesti osallistuvat toimijat ja luottamushenkilöt kokevat empiiristen havaintojen perusteella saavansa toiminnasta yhteisön ja vertaisverkoston tukea, yhteisöllistä me-henkeä, joka toimiakseen paitsi vaatii aktiivista osallistumista ja oman vapaa-ajan uhraamista yhteisen hyödyn hyväksi, myös antaa paljon - jäsentilaisuuksia, yritysvierailuita, koulutustilaisuuksia, saunailtoja ja vapaamuotoista ajatustenvaihtoa, jopa tärkeitä ammatti- tai ystävyyssuhteita.

Juuri tekniikan akateemisten järjestötyö ei välttämättä ensimmäisenä nouse mieleen puhuttaessa yhteiskuntaa tukevasta vapaaehtoistyöstä. Kuitenkin aktiiviset yhdistystoimijat ovat vuosikymmenten saatossa ottaneet asiantuntijoina kantaa kaupunkinsa rakenteisiin ja tavoitteisiin, keränneet rahoitusta niin alansa korkeakouluopetukseen kuin järjestäneet omana vapaa-aikanaan koulutusta sitä tarvittaessa. Tämä työ ei välttämättä nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa ole yhtä näyttävää kuin viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä, mutta tärkeää se on yhä. Työnjohtokurssit vain ovat muuttuneet mentoroinniksi tarpeiden ja painotusten ajan myötä muokkautuessa.

Yhteisöllisyyden tarve on yhä tunnistettavissa ammatillisen verkostoitumisen piirissä. Nykydiplomi-insinööri kartuttaa sosiaalista pääomaansa sekä panostaa omaan hyvinvointiinsa myös liitto- ja jäsenyhdistysverkostojensa jäsenyyksien kautta: yhdessä tekemällä ja osallistumalla paitsi oppii uutta, saa toisinaan myös ilon auttaa toisia. Sosiaalinen media mahdollistaa osallistumisen aiempaa vaivattomammin, säästä, etäisyyksistä ja osin ajankohdastakin riippumattomalla tavalla.

Mielenkiintoisen tutkimuspiirteen luo analyysi siitä, toimiiko sosiaalinen media tässä lopulta yhdistävänä vai erottavana tekijänä tehdessään henkilökohtaisesta tapaamiskontaktista joissain suhteessa aiempaa tarpeettomamman. Toukokuun 2014 kyselytutkimukseni avointen tekstivastausten analyysi osoittaa, että molempien kehityssuuntien kannattajia on: osan mielestä yhdistysten olisi paras pysyäkin klubien takahuoneissa, osa kokee hyväksi edistää avoimuutta ja sosiaalista kanssakäymistä kulloinkin käytettävissä olevista teknisistä välineistä riippumatta tai niitä käyttäen.

Nykyaikaisia vertaisverkostoja ovat esimerkiksi LinkedIn ja Facebook, joita moni tämänkin tutkimuksen kohdehenkilö käyttää, myös keskenään verkottuen. Osalle jäsenkunnasta esimerkiksi tällaiset virtuaaliyhteisöt voivat olla riittävä kollegiaalisen kanssakäymisen muoto, osa arvostaa yhä tapaamisia saman kahvipöydän ääressä. Paikallisyhdistyksen jäsenet ovat keskenään eri-ikäisiä, erilaisissa työtehtävissä ja eri elämänvaiheissa, siksi toiminnan on oltava paitsi tavoitteellista, myös riittävän kattavaa.



Johanna Ahopelto

Rantakatu 26-27 A 15

65100 VAASA

jsa (ä) desnetti.fi

 

 

 

www.koneensaatio.fi/fi/apurahat/myonnetyt/2013/tiivistelmat2013/#7488

 

 

 

kil